Kuorojen avustus ehtoollisjumalanpalveluksessa tänä keväänä ajoittuu tulevalle sunnuntaille, 26.2. Kamarikuoro ja Katedraalikuoro laulavat Lauri Nurkkalan teokset Kyrie, Käyn kohti sinua (sovitusvirrestä 396) sekä On Herran yrttitarhassa (S.Gabrielsson).
Messu on kevään kuorokonserteista ehkä pienin, ja sitä varten harjoitusaikaa on varattukin vähemmän kuin esimerkiksi Johannes passiolle. Haastetta silti riittää Nurkkalan kappaleissa jännittävien sointu- ja sävelkulkujen vuoksi. Töitä on siis tehtävä, ja on virkistävääkin laulaa välillä suomen kielisiä lauluja.
Sain säveltäjän kiinni puhelimitse, ja kyselin hänen näkemyksiään sunnuntain messussa esitettävistä teoksista. Hän ei laita teoksia paremmuusjärjestykseen todeten, että ”teoksista pitäminen on subjektiivista”. Näinhän se onkin. Säveltäjä kuitenkin taustoittaa teoksia. ”Käyn kohti sinua on melko tuore virsisovitus. Se tuli tilauksena johonkin Satu Kreivi-Palosaaren jumalanpalvelukseen. On Herran yrttitarhassa sai alkunsa, kun Lake [Lauri-Kalle Kallunki] pyysi minua tekemään sovituksen tähän virteen Suomen ruotsinkielisestä virsikirjasta.” Jälkimmäinen laulu on sovitettu neliäänisesti naiskuorolle.
”Kyrie oli alun perin tekstimotetti Rakkauden kaksoiskäskyn sunnuntaille”. Se on 19. sunnuntai helluntaista. Nurkkala kertoo, että koska sävellys oli tehty nimenomaan tuolle sunnuntaille, sillä ei ollut käyttötarkoitusta muulloin. ”Aloin pohtia, voisiko sävelmän luonnetta käyttää muuhunkin tarkoitukseen, ja Kyrie eleison, Kriste eleison sopi tähän hyvin.” Suomeksi se tarkoittaa Herra armahda, Kristus armahda. ”Siitä tuli käyttömusiikkia, eli sitä voidaan käyttää muissakin tilaisuuksissa kuin vain yhtenä pyhänä.” Nurkkala lisäsi sävellykseen myös urkusäestyksen, mikä helpottaa laulajia huomattavasti. Hän myöntää laulun olevan haastava kuorolle puhtauden kannalta.
Musisoijana ja kuuntelijana tulee joskus pohdittua säveltäjän tarkoitusperiä ja tarinaa toksen taustalla. ”Ei ole yhtä oikeaa tapaa tulkita teosta”, pohtii Nurkkala sekä omista sävellyksistään että yleisesti. ”Musiikki kertoo itsessään sen mitä kertoo, ei sitä voi itse selittää muille. Jokaisella on oma näkökulmansa, ja omat tulkinnat on niitä oikeita tulkintoja itselle. Esimerkiksi eräs nainen kertoi, että eräs kaksoiskuorolle tehty teokseni toi hänen mieleensä synnytyksen.”
Lauri Nurkkala on ollut musiikin kanssa tekemisissä lapsesta asti, ja musiikki onkin seurannut häntä ammatinvalintaan. Kanttoriopintojensa jälkeen hän sai kanttorin viran Oulujoen seurakunnasta vuonna 1981. ”Siellä olen viihtynyt hyvin, kun työkaverit ja puitteet ovat olleet hyvät.”
Nurkkala jää eläkkeelle toukokuussa oltuaan Oulujoen seurakunnan kanttorina 42 vuotta. Eläköitymistä juhlittiin sunnuntaina 12.2., ja nyt on aika keskittyä vuosilomaan, mikä sisältää lomailun lisäksi kanttorin sijaisuuksia ja viikoittaista kuoronjohtamista. Ohjelmaan Nurkkalalla kuuluu myös konserttiprojekti Cantio Laudiksen kanssa: luvassa on ensi syksynä Bachin Magnificat ja Vivaldin Gloria.
Nurkkala arvelee, ettei aio eläkkeellä tehdä sävellys- ja sovitustyötä. ”Ne ovat syntyneet tilaustyönä, joten hankala sanoa, tuleeko tilauksia. Mieluummin luen Tex Willeriä tai käyn hiihtämässä”. Niin, ansiokkaan työuran jälkeen lienee aika keskittyä muuhunkin kuin musiikkiin? ”Mietin kyllä, pitäisikö sitten alkaa kiertelemään muiden konsertteja ja jumalanpalveluksia!”
Messua Nurkkala tulee mahdollisesti kuuntelemaan – joko paikan päälle tai Virtuaalikirkon kautta!
Teksti: Linnea Takkinen
Kuvat: Lauri Nurkkala; Kuva kuoron harjoituksista 13.2.: Lotta Sorvoja (huom. kuvan harjoituspianisti ei liity tapaukseen).
