Johannes passio -projekti on nyt ohi, mutta sen tunnelmissa on vielä mukava piipahtaa alttoa laulavan Merin näkökulmasta.
"Passioviikonloppu oli aivan huikea. Vaikkakin rankka, mutta kokonaisuutena upea kokemus. Kuoromatkat ja konsertit ovatkin yksi kohokohta kuorotoiminnassa, kun pääsee irtautumaan arjesta aivan täysin, ja saa nauttia ihanien kuorokavereiden seurasta. Pääsimme jälleen tutustumaan toisiinkuorolaisiin ja saatiin bussimatkalla nauraa paljon. Kuorossa ei kukaan jää yksin, ja tälläkin kuoromatkalla hitsauduttiin enemmän yhteen. Lisää tunnetta konserttiin toi se, että yleisössä oli läheisiä paikalla kuuntelemassa. Sunnuntaina pidetyn konsertin jälkeen oli aivan tyhjä olo. Kuorossa laulavan siskoni kanssa nauroimme kotimatkalla sille, ettei ollut mitään sanottavaa toiselle kun pää oli niin tyhjä.
Mun lapsuuden perheessä on harrastettu paljon musiikkia: on laulettu ja soitettu erilaisilla kokoonpanoilla. Vanhemmat kannustivat musiikin harrastamiseen. Itse aloitin musiikkiharrastuksen viisivuotiaana pianonsoitolla. Lauloin alttoa lapsuusaikana tyttökuorossa, ala-asteen ajan soittelin viulua, ja yläasteella musiikkiluokalla vaihdoin soittimen poikkihuiluun. Haaveena oli kirkkomuusikon ammatti, ja kävin kirkkomusiikkilinjan pääsykokeissa 16-vuotiaana, mutta jäin ensimmäiselle varasijalle.
Musiikki antaa mulle tosi paljon mielihyvää. Siksi pyrin sitä harrastamaan mahdollisimman paljon kuoron lisäksi. Kokoonnumme pienessä lauluporukassa, jossa laulamme sekä yksin että yhtyemuotoisesti useamman tunnin ajan hengellisiä ja klassisia lauluja. Lisäksi pääsen myös soittamaan huilua siellä. Pidämme konsertteja, minkä lisäksi käymme avustamassa jumalanpalveluksissa vastapalveluksena seurakunnan tilojen lainasta.
Olin aikuisiällä harrastanut kuorolaulua parin vuoden ajan ennen kuin hain Oulun tuomiokirkon kamarikuoroon. Halusin haastaa itseäni laulamisessa, ja siskoni innosti hakemaan sinne. Kävin sitten muutaman kerran kamarikuoron konserteissa ja pidin sen soinnista.
Kun tulin kuoroon vuonna 2020, lauloimme Mozartin Requiemia. Ajattelin, että mitenköhän tämä pitäisi oppia, kykenenkö minä tällaiseen. Loppujen lopuksi kuorolaisten tuen, johtajan sinnikkään johtamisen ja oma harjoittelemisen tuloksena melkein kaikki Requiemin osat menee nyt ulkoa. Myös jouluoratorio ja Johannes passio ovat olleet haastavia, enkä ollut koskaan aiemmin laulanut saksan kielellä. Vaikka isot teokset antavat haastetta, ne äkkiä omaksuu sinnikkäällä harjoittelulla. Nyt ollaan laulettu melko isoja teoksia pääsääntöisesti, mutta jouluna olisi kiva laulaa oratorion lisäksi ihan perinteisiä suomenkielisiä joululauluja.
Odotan kuoroiltoja aina innolla! Kuoro on nimittäin erittäin hyvää vastapainoa arkiselle aherrukselle. Ja aina harjoitusten jälkeen on niin mahtava fiilis, joten järjestän työvuoroni niin, että varmasti pääsen harjoituksiin. Siellä unohtuvat arjen muut askareet, ja välillä ehtii kuorolaisten kanssa vaihtamaan kuulumisiakin. Joskus meinaa mennä ihan nauramiseksi."
