6.2.2023
Maanantai, kello on kuusi illalla. Näyttää siltä, kuin edessä olisi tavalliset kuorotreenit: flyygeli sekä useita tuoleja on raahattu puolikuunmuotoiseen kaareen Tuomiokirkon etuosaan. Kuoronjohtaja istuu flyygelin ääressä, tarkistellen jotain puhelimestaan. Äänenavaus alkaa, ja teemme tavanomaisia harjoituksia, jotka yhtäältä herättelevät laululihaksia ja tekniikkaa, toisaalta virittävät kuoroa yhteiseen sointiin. Kuorolaisia on kuitenkin vain vajaa kolmekymmentä, mikä on noin kolmasosa kuoron kokoonpanosta (kyllä, kamarikuoro ja Katedraalikuoro ovat yhdistyneet yhdeksi kuoroksi tänä keväänä: harjoituksissa on siis yleensä noin 90 kuorolaista). Tänä maanantaina kuoron sijaan Tuomiokirkossa pidetään kuoronmusiikkikerhoa. Muskaria?
No, ei ihan. Se on vapaaehtoinen kerho kuorolaisille, ja sitä vetää Lauri-Kalle Kallunki. Idea siitä sai alkunsa keväällä 2022, kun kamarikuoro oli viettämässä kuoron kevätkauden päätöstilaisuutta. Kuorolaiset keskustelivat, että olisi hienoa kokoontua musiikin merkeissä muissakin yhteyksissä kuin kuorossa. Joukosta kun löytyy jos jonkinlaista musiikillista osaamista: on musiikinopiskelijoita, sellonsoittajia, huilisteja, urkureita… No, Lauri-Kalle ehdotti kerhoa, mikä sai kannatusta. Viime syksynä alkoi siis kerhotoiminta, ja nyt on kolmas kerhotapaaminen.
Yksinlaulu ja stemmojen harjoitteleminen ovat kantavia teemoja kerhossa, ja näiden lisäksi siellä syvennytään johonkin musiikilliseen aiheeseen, tällä kerralla vapaasäestykseen. Stemmiksien jälkeen kuoronjohtaja avaa vähän sointujen teoriaperusteita pianon avulla: oikea bassoääni ja soinnut ovat vapaasäestyksen pohja. Kun perusta on kunnossa, voi sävelillä leikitellä miten vain. Kylläpä näyttää helpolta, kun sen osaa!
Tutkimme nuottien soinnutuksia muutama laulu esimerkkeinä. Ensimmäisenä lauluksi valikoituu Äidin sydän. Teoriaosuuden jälkeen pyydetään vapaaehtoisia tulkitsemaan laulua; Risto Pitkälä ilmoittautuu laulajaksi, ja Mari Sääskilahti pääsee pianon taakse. Kuoronjohtaja antaa vinkkejä säestyksellisiin ja tulkinnallisiin seikkoihin, ja musisoijat päästävät luovuutensa kukkimaan ja antavat laululle korkealentoisen lopun.
On tavattoman opettavaista seurata ”oppituntia” sivusta. Eräs kerholainen huikkasi laulurupeamansa jälkeen, että ”on se helepompaa täältä[yleisöstä] kuunnella ku olla laulamassa siellä!” Toisaalta eräs toinen kerholainen tuumasi, että yksinlaulu tuntuu kerhossa helpommalta kuin tavallisissa kuorotreeneissä, koska tunnelma on rennompi ja intiimimpi (kyllä, yksinlaulua kuullaan kuoroharjoituksissakin, kun tauon aikana joku kuorolaisista musisoi muiden iloksi).
Tenoria laulava Risto Pitkälä on ensimmäistä kertaa musiikkikerhossa, ja pitää kerhoa mukavana tilaisuutena. Vapaaehtoisia esiintyjiä oli kymmenkunta, ja Pitkälä lauloi ensimmäisenä. ”Mukavaltahan se tuntuu laulaa, vaikka se kuitenki jännittää. Olen aika paljon laulanut ihmisten eessä”, pohtii Pitkälä. ”Soinnutuksia olisi ollut mukava seurata pianon puolelta. Soitan pianoa ilman nuotteja, joten siinä voi sitten yrittää kehittää jotain [soinnutuksia].”
Pitkälä on ollut kamarikuorossa melkein seitsemän vuotta, eli lähes kuoron perustamisesta lähtien. Kerhon stemmaharjoitukset hän kokee tarpeellisina: ”käytännössä opettelen hankalatkin kappaleet ulkoa, vaikka nuotit ovat tukena.”
Tänä keväänä kuoro työstää J. S. Bachin Johannes Passiota, joka esitetään Rovaniemen kirkossa sekä Oulun Tuomiokirkossa huhtikuun alussa. Helmikuun lopulla on luvassa messu, jossa kuoro avustaa. Lisäksi myöhemmin keväällä kuoro pitää perinteisen veteraanipäivän konsertin.
Pitkälä ei valitettavasti pääse osallistumaan Johannes Passion konsertteihin, mutta muuten hän on mukana kuoron toiminnassa. ”Mukaviahan ne konsertit on. Se on hieno hetki, kun on saanut laulettua omanosuutensa konsertissa. Erityisesti se on minusta parasta, jos mukana on orkesteri ja teos loppuu fortessa, voimakkaasti. Siitä tule sellainen huippu tunne!"
Mitä kerhosta jäi käteen? No, vapaasäestyksessä keskeistä on vasemman käden bassoääni: kun se on kohdallaan, oikea käsi voi taituroida mitä vain. Lisäksi kommunikointi ja hyvä vuorovaikutus laulajan ja pianistin välillä takaa toimivan lopputuloksen. Ja se rytmi – siitä kaikki musiikki lähtee.
Seuraavaa kerhoa odotellessa!
