Eräänä maaliskuisena maanantai-iltana muutama kuorolainen kokoontuu Mutasten kotiin. Serkukset Mari Mutanen ja Kaisa Rautakoski juttelevat äskeisistä treeneistä sekä sukulaissuhteestaan. Taustalla nuottejaan järjestelee Marin aviomies Pauli.
Sekä Kaisa että Mari ovat äskettäin poteneet flunssaa, joten laulaminen tuntui tänä iltana tavallista raskaammalta. Siitä huolimatta treeneistä jäi hyvä fiilis.
-Oli hirveen kiva kohdata kuorolaisia, Mari lisää iloiseen tapaansa.
Dominoefekti kuorossa
Kaisa ja Mari olivat nuorempana tunteneet toisensa lähinnä ”serkkuina”, kunnes alkoivat tutustua toisiinsa musiikkiharrastusten parissa, aluksi Oulun konservatiorion puitteissa.
-Taisi olla joku konsan orkesteriperiodi, kun soitettiin yhtäkkiä samassa orkesterissa. Oltiin kumpikin vähän että "mitä sää teet täällä?", Kaisa kertoo nauraen. Hänen instrumenttinsa on fagotti, ja Mari musisoi sellistien rivissä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon se, että kummankin isät, keskenään veljekset, ovat kanttoreita. Serkukset pohtivat, että Marissa on jonkun verran Kaisan sisarusten näköä, vaikka keskenään nämä kaksi ovatkin eri näköisiä. Nauru on yhtä herkässä kummallakin!
Tutustuminen alkoi vähitellen, ja yhteyttä pidettiin muun muassa viesteillä.
-En olisi välttämättä kuorossa ilman Kaisaa, Mari toteaa viitaten serkkuunsa, joka oli laittanut tälle viestiä ja kehottanut liittyä kuoroon. Kaisasta oli tullut kamarikuorolainen syksyllä 2021, ja puoli vuotta myöhemmin Mari tuli siihen mukaan. Tämä puolestaan houkutteli mukaan poikaystävänsä – nykyisen aviomiehensä – Paulin, jonka myötävaikutuksesta useita heidän tuttaviaan on hakenut kuoroon. Varsinainen dominoefekti siis. Mutta näin se usein menee: monella kuorolaisella on ennestään tuttuja kuorossa ennen kuin itse hakevat kamarikuorolaisiksi. Ei ole siis tavatonta istua sisaruksen tai muun sukulaisen kanssa kuoron lauteilla.
Kuorossa serkut näkevät toisiaan melko säännöllisesti, ja Kaisan mukaan vasta siellä he ovat tutustuneet toisiinsa kunnolla.
-Marin kanssa on jotenkin mukavan mutkatonta ja helppoa olla, hän kuvailee.
-Jos pitäisi valita joku ”luottoaltto”, niin kyllä Kaisan valitsisin, kertoo sopraanoa laulava Mari. Keskustelemme siitä, että yhteinen suku ja historia vaikuttavat varmaan osaltaan siihen, että toinen on niin tuttu tyyppi. On vain helppo olla toisen kanssa, vaikka ei (vielä) kovin hyvin tuntisi toista.
Voisikohan sisarusten, serkusten, vanhempien ja lasten lauluäänet sopia toisiinsa erityisen hyvin? Jos vaikka ajatellaan, että äänen väri on samantyyppinen samojen geenien myötävaikutuksesta. Mielenkiintoistahan sitä on pohtia.
Kevätkesäisiä tunnelmia
Kevät alkaa olla pitkällä, ja kesäisiin tunnelmiin päästään Näin unta kesästä kerran -konsertissa huhtikuun lopulla. Konsertin ohjelmisto on Marin ja Kaisan mielestä mukavaa laulettavaa.
-Ne on semmosia rehellisiä, hengellisiä, suomalaisia lauluja. Hirveen ihania, keväisiä ja onnellisia kappaleita, Mari kuvailee monipolvisesti.
-Jollain tavalla [ohjelmistossa on] kevyempää laulettavaa mitä vaikka Jouluoratorio oli. Ootan ehkä eniten tätä konserttia! Kaisa pohtii ja fiilistelee viime vuotisen kevätkonsertin tunnelmia:
-Siitä jäi mukava kokemus. Siihen ehkä vaikutti osaltaan se,että Katedraalikuoro oli viimeistä kertaa meidän kanssa yhteisen kevätkauden jälkeen.
Ohjelmistossa on osittain samoja kappaleita kuin viime keväänä, mutta pois jätettyjen tilalle on otettu uusiakin lauluja. Kaisan suosikkeihin kuuluu viidestä laulusta koostuva Järven rannalla -kokonaisuus.
-Kuulin, kun lauluyhtye Lilja lauloi sitä. Tykkään myös laulusta Näin unta kesästä kerran. Se on aika haastava rytmillisesti, eli siihen pitää oikeasti keskittyä, ei voi vaan laulaa luikasta, Kaisa sanailee.
Serkuksille osa lauluista on ihan uusia tuttavuuksia, esimerkiksi Marille uutena kappaleena tuli Sinun maasi.
-Se ei ollut tuttu aiemmin, mutta tykkään siitä. Sitten taas tuntuu, että Hymni puolustusvoimille -laulua kuullaan joka paikassa, Mari analysoi. Hänon laulanut kyseistä hymniä niin opistossa kuin Melodiam-kuorossa, jossa hän oli mukana noin puolen vuoden ajan.
-Suomen laulu taas on aina yhtä hyvä!
Ilta kuluu mukavasti rupatellen. On soman kotoisaa nauttia teetä karjalanpiirakoiden kera. Tähän on hyvä päättää tämä maanantai – seuraavia treenejä odotellessa!
Näin unta kesästä kerran -konsertti kansallisena veteraanipäivänä 27.4. klo 20, Oulun tuomiokirkossa. Tervetuloa kuulolle!
Haastattelu tehtiin 18.3.2024
Kuvat: Pauli Mutanen
Teksti: Linnea Takkinen
