Olen lapsesta asti pitänyt laulamisesta. Lauluääni on kiehtovin instrumentti musiikkimaailmassa. Aikaisemmin minulla oli vahvoja mielipiteitä siitä, millainen hyvän lauluäänen tulee olla. Nyttemmin olen havainnut, että jokaisella on omalla tavallaan hieno lauluääni. Yksilölliset erot äänenvärissä ja soinnissa ovat valtava rikkaus. Arvostan jokaista, joka uskaltaa laulaa toisten kuullen. On aina ilo kuunnella laulajaa, joka heittäytyy täysillä tulkitsemaan runoilijan ja säveltäjän luomaa taideteosta. Siinä laulaja antaa palan itsestään kuulijalle, ja molemmat voivat aistia musiikin koskettavan sisintä.
Olen tuntenut kuoron johtaja Lauri-Kallen opiskeluvuosiltani 90-luvulta alkaen. Hänen kuorosovituksensa ja urkuimprovisointinsa ovat tehneet minuun voimakkaan vaikutuksen. Hänen käyttämänsä sointumaailma, musiikin virtuoosimainen virtaus ja idearikkaus osuvat ja uppoavat minun musiikkimakuuni.
Lauri-Kalle pyysi minua kuoroon mukaan heti kuoroa perustaessaan 2014. En pystynyt tuolloin vielä lähtemään mukaan, ja kuoro pääsi jo unohtumaan. Kuorossa mukana olleet Ilkka ja Venla Lohi alkoivat houkutella syksyllä 2015 minua liittymään kuoroon. Pääsin mukaan pyhäinpäivän 2015 Requiem-projektiin, jota johti Ossi Kajava. Siellä kysyin Lauri-Kallelta, vieläkö tarjous kuoroon pääsystä on voimassa. Oli voimassa ja pääsin suoraan mukaan jouluohjelmiston harjoitteluun.
Alusta asti huomasin, että Lauri-Kalle osaa keskittyä johtamisessa olennaiseen. Sen sijaan, että hinkattaisiin rytmiä tai sävelpuhtautta kohdilleen, hän panostaa äänenmuodostukseen, laulutekniikkaan, melodian hengittävyyteen, virtaavuuteen ja tulkintaan. Ja yllättäen, kun nämä asiat loksahtavat kohdilleen, rytmi ja sävelpuhtaus tulevat automaattisesti mukana. Havaitsin, että pystyn täysin luottamaan Lauri-Kallen ajatukseen laulutekniikasta, äänenmuodostuksesta ja kulloisenkin teoksen tulkinnasta. Huomasin myös, että muut kuorolaiset arvostavat samalla tavalla kuoronjohtajaamme. Lisäksi olen aistinut, että kuorolaiset arvostavat toisiaan, ja näin rohkaisevat ja innostavat jokaista heittäytymään täysillä mukaan laulamiseen. Ja lopputuloksesta kuulee, että näin tapahtuu.
Kuorolaulu kehittää laulajaa sekä henkisesti että fyysisesti. Kuorossamme on ollut tapana tehdä kunnon alkulämmittely, mikä ainakin minulle on ollut hyvinkin tarpeellista monesti väsyneenä työpäivän jälkeen kuoroon saapuessani. Lihaksisto rentoutuu ja samalla rauhoittuu myös henkisesti, paineet ja huolet jäävät taka-alalle. Tuomiokirkon akustiikassa jään usein aistimaan yhdessä tuotetun äänen resonointia ja vaimenemista hiljalleen edetessään kirkon perälle. Yritän sovittaa oman ääneni tuohon harmoniaan rikkomatta sitä. Pyrin aistimaan johtajan toiveita tulkinnasta, innostun muiden äänien kauniista soinnista. Rohkaistun toisten tenorien vahvasta tuesta, pystyn luottamaan heihin, jos oma ääneni ei jaksa, tai jos huomaan joutuneeni harhaan nuotista. Yhdessä musisointi luo vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen.
Suosittelen jokaiselle kuoroharrastusta. Olisi hienoa, jos yhteiskunnassa olisi laajemminkin mahdollisuus tällä tavalla harmoniaa etsien viedä yhteisiä asioita eteenpäin.
Jukka Nevalainen
