Lauantaina 18.12. saatiin kuulla, kun Oulun tuomiokirkon Kamarikuoro sekä Katedraalikuoro esittivät Bachin jouluoratorion kolme ensimmäistä kantaattia. Solisteina lauloivat Johanna Isokoski (sopraano), Henna-Mari Sivula (altto), Péter Marosvári (tenori) ja Toni Hintsala (basso). Oulunsalo Ensemble toimi orkesterina, Sinikka Ala-Leppilampi konserttimestarinaan.
”Konsertti oli huomiota herättävän hyvä”, ”tasokas, ilmeeltään valoisa ja sävyrikas esitys!”, olivat kommentteja, joita kuultiin jälkikäteen. Millainen tunnelma jäi sen sijaan yleisön joukossa istuneelle kuorolaiselle, Mari Sääskilahdelle?
Et ole päässyt tänä syksynä mukaan kuorotoimintaan. Mikä tähän on syynä?
”Mulla on ollut ääniongelmia, ja foniatri kielsi puhumisen ja laulamisen melkein koko syksyksi. Olin työstäkin sairauslomalla pitkänpätkän. Oli siis maltettava mielensä ja olla kuuntelijan roolissa.
Kuorosta ja tästä konsertista poisjääminen oli tosi harmi, ja vielä enemmän se harmitti, koska muutenkin koronan takia kuoro oli ollut pitkään tauolla. Nyt kun olisi päässyt vihdoin laulamaan, niin äänen vuoksi en päässytkään. Oli se kova paikka!”
Kuoroharjoitusten poisjääminen ei kuitenkaan ole tuonut ongelmia ajankäytölle?
”Päivät on kyllä täyttynyt touhusta. Arki on niin kiireistä, että jos ei olisi mitään tuollaista säännöllistä aikaa (kuorolle), ei tulisi laulettua ollenkaan. ”
Mitä teet muuten elämässäsi?
”Toimin luokanopettajana, ja olen myös musiikin opettaja. Mitäpä sitä muuta ehtii elämässä kuin töitä, ja on perheen parissa. Kuoro on ainoa oma säännöllinen harrastus, toki liikunnan lisäksi.”
Mikä on kuorotarinasi Oulun Tuomiokirkon Kamarikuorossa?
”Kuulin, että kuoroon tarvitaan sopraanoja, ja menin koelauluihin. Olin pidemmän aikaa ajatellut, että olisi ihana laulaa kuorossa, kun kuorolaulu on aina ollut lähellä sydäntä. Koelaulut jännitti hirveästi, mutta pääsin läpi. Itse asiassa opiskelin silloin musiikkikasvatusta ja kävin laulutunneilla. Oli tunne, että olisipa kiva enempi laulaa.
Olen kuorossa ollut melkein alusta asti – liityin siihen noin vuosi sen jälkeen kun kuoro perustettiin, eli vuonna 2015. Tähän syksyyn asti olen ollut aina kuorossa mukana. Se on sellainen harrastus, että elämäntilanteesta ja kiireestä huolimatta olen aina pyrkinyt pääsemään harjoituksiin.”
Onko sinulla ollut muuta musiikkitaustaa tämän lisäksi?
”Olen soittanut pianoa koko peruskoulun ja lukion ajan, ja siitä on jotain tutkintoja suoritettukin.”
No, viimeisimmässä konsertissa sitten möit käsiohjelmia. Millainen kokemus siitä jäi?
”Lake laittoi viestiä kuoron Whatsapp-ryhmään, että tarvitaan käsiohjelmien myyjiä. Ajattelin tällä tavalla kantaa korteni kekoon. Mukava kokemus sekin, kun näkee, että ihmiset lapsista vanhuksiin tulee hirveän hyväntuulisena konserttiin. Ihmisiä tuli kyllä tosi paljon kirkkoon!
Ensimmäiset, innokkaimmat tulevat heti kirkkoon kun ovet aukeavat, koska haluavat parhaille paikoille. Jotkut ostavat ohjelman jo ajoissa, käyvät sitten muualla asioilla ja tulevat takaisin. Monelle on perinne tulla kuuntelemaan jouluoratoriota. Ihmisillä oli odottava tunnelma: tiedossa on mukava ilta, ja siitä tuli tosi hyvä mieli itellekki. Siinä mielessä käsiohjelmien myyminen oli tosi mukava kokemus.
Sitä odottavaa tunnelmaa ei ite oikeastaan kuorolaisena näe, kun on siellä kryptassa valmiuksissa, ja odottelee konsertin alkamista. Myöskään siitä suuresta ihmismassasta ei oikeastaan näe ihmisten kasvoja, kun on jännittyneenä laulamassa. Ehkä muutamat kasvot huomaa heti ensimmäisessä rivissä.”
No, miltä tuntui sitten kuunnella konserttia?
”Oli se tosi ihana kokemus. Olisi toki ollut aivan ihana olla laulamassa, mutta sillä hetkellä ei harmittanu, vaan sitä oli ihana kuunnella. Hyvä että penkissä pysyi, kun musiikki oli omassa kropassa. Mukana eli ihan joka solulla, ja joka kantaatin osan lähdössä oli jo ihan valmiuksissa odottamassa seuraavaa osaa.
Sitä helposti eläytyi kuorolaisen prosessiin (vaivihkaa juodaan vettä jne.). Toisen kantaatin tauon aikana ajattelin, että kyllä tuossa vaiheessa alkoi tuntua jaloissa. Kirkon penkissä sai sentään istua. Sitten taas, kun oli tulossa jokin isompi osa, huomasi, miten kuoro valmistautuu johonkin suureen (esim. Ihre sei gott, oratorion osa 21.).
Sekin oli mahtavaa, että pääsin ihan etupenkkiin kuuntelemaan. Sai nähdä ja kuunnella solisteja ihan läheltä. Kuorossa taas ei näe solisteja kuin takaapäin.
Musiikkia oli niin huikee ja helppo kuunnella! Nämä kaksi kuoroa soivat jotenkin hyvin yhteen. Oulun Tuomiokirkon Katedraalikuoro oli kolmas kuoro, jonka kanssa lauloimme jouluoratoriota yhdessä. Soundit passaavat toisiinsa, ja harjoittelukulttuuri on lähellä toisiaan. Se kyllä kuului. Oli varmaan yksi parhaista jouluoratoriokonsertti kuoro(i)ltamme!
Musiikista varmaan välittyi sekin, että ”ihana, että nyt päästiin laulamaan”. Vuosi sitten oli iso pettymys, kun konsertti jouduttiin perumaan. Vuorovaikutus yleisön kanssa on tosi tärkeä – jo se teki paljon.
Oletko itse laulanut Bachin jouluoratoriota kuorossa?
”Kyllä, useamman kerran. Kaksi ensimmäistä kantaattia ovat tutumpia, kun niitä ollaan esitetty enemmän. Viimeisimpänä ennen koronaa laulettiin Oulussa ja Rovaniemellä osat 1-3. Kantaatit menisi aikalailla ulkoa. Nyt ei tarvitsisi oikeastaan enää harjoitella stemmoja, ehkä muutamat sanat pitäisi muistutella mieleen.”
Miltä tuntui nähdä kuoronjohtaja eri näkökulmasta?
”Olihan se sillai tuttu näky, mutta yleisöstä käsin sitä johtajaa ei niin katso. Laulajana sitä seuraa melkein kokoajan kuoron johtajan ilmeitä, mutta kuuntelijana katsoo enemmän esiintyjiä. Toki lähtöjen aluissa yritin nähdä, milloin lähdetään – kuorossa laulaminen on niin kehossa.
Kuoron näkökulmasta tuntuu, että johtaja on estradilla. Kuitenkaan yleisölle hän ei ole niin näkyvillä. Varmaan Laken ei tarvinnut nyt edes niin paljon tehdä, että kuoron sointi riitti, ja kuoro vastasi herkästi johtajan eleisiin.”
Varmaan olisi ollut erilaista kuunnella tämä teos jonkin toisen kuoron esittämänä?
”Kyllä. Kävin kuuntelemassa Requiemin syksyllä, siinä esiintyi eri kuoro. On siinä eri tunnelma.”
Miksi?
”Omassa kuorossa on se tuttu soundi. Ja jouluoratoriota kuunnellessa ainakin minulle välittyi kuoron hyvä, levollinen tunnelma, kun on itse ollut siinä kuorossa mukana. Jonkun verran sain myös katsekontakteja kuorokavereihin, vaikka oma maski häiritsi vähän.”
Millainen merkitys Tuomiokirkon kamarikuorolla on sinulle kaiken kaikkiaan?
”Se on sellainen kuoro, jossa on sitoutunutta porukkaa, ja harjoittelu on tavoitteellista – ei käydä vaan lauleskelemassa. On kiva, että jokainen saa laulaa omalla äänellään. Musiikin tekeminen on etusijalla: vaikka harjoitellaan stemmoja, niin siinäkin vaiheessa kiinnitetään huomiota musiikin tekemiseen. Paljon puhutaan siitä, mitkä ovat kuoron tavoitteet ja arvot.
Sekin on ihana, että meillä on monipuolinen ohjelmisto: pieniä kappaleita jumalanpalveluksiin sekä isompia kirkkomusiikkiteoksia. Pikkukappaleista oppii vähän eri juttuja kuin isoissa teoksissa. Esimerkiksi hengitys- ja laulutekniikoihin keskitytään enemmän.
Äänenavaus on keskeisessä roolissa, mikä on ihana asia. Kun tulee töistä, äänenavauksessa orientoituu ja rauhoittuu laulamiseen. Siihen käytetään paljon aikaa, melkein puoli tuntia. Äänenavauksen aikana saavutetaan jo laulamisen intensiteetti, kun on keskityttävä joka harjoitukseen täysillä, ja se kehittää ääniteknisestikin. Taustalla on varmasti pedagoginen ajatus, ja siihen on valittu varmaan tarkoin harkittuja harjoituksia.
Ite tykkään siitä, että saan vaan hyvillä mielin tulla kuoroon. On tulossa hyvin vedetyt ja organisoidut harjoitukset. Konserttien harjoitteluprosessi on hyvin suunniteltu; esimerkiksi isoja teoksia pitää harjoitella pitkään, mutta ennen konserttia ei tule oloa, että ”apua, tämä on ihan keskeneräinen”. Voi turvallisella mielellä nauttia laulamisesta ja luottaa, että hommat tehdään varmasti ammattitaidolla.
Tykkään siitä, kun tehdään yhteistyötä eri kuorojen kanssa.Tähän asti mulla on ollut olo, että on se vaan mukava laulaa just tässä, omassa kuorossa (kun on niin monenlaista tyyliä jne). Tämä kuorotyyli sopii minulle, ja pystyn täydestä sydämestä suosittelemaan tätä kuoroa.”
Millaiselta kuoroilu näyttäytyy sinulle tulevaisuudessa?
”Tuun kokeilemaan tammikuussa, miltä alkaa tuntua laulaminen.
Periaatteessa olisin jo voinut aloittaa laulamisen, mutta kun aloitin työtkin sairauslomalta palattuani, en uskaltanut riskeerata ääntä. Oratorio on niin raskas teos, kun pitää laulaa korkealta ja kovaa. Toki nyt, kun ääni on parantunut, laulaminen varmasti edesauttaa äänen kestävyyttä puhetyössäkin.”
No, millaisen yhteenvedon annat kirkon penkin näkökulmasta?
”Oli kyllä ennenkokematon tilanne, että tällä tavalla pääsee omaa kuoroa kuuntelemaan livenä. Sehän on todella harvinaista. Virtuaalikirkosta tulee kyllä hyvinkin tarkkaan kuunneltua konsertteja jälkikäteen, mutta se on erilaista olla paikan päällä kuuntelemassa, kun hengittää samaa ilmaa ja tunnelmaa musiikin kanssa.
Ei ollenkaan huono osa ollut minulla tässä konsertissa!”
