-On ihan uskomaton fiilis, kun kävelee illalla kuorosta kotiin kirkosta ja hyräilee stemmoja, joita on äsken harjoiteltu, Juha Siitonen kuvaa tunnelmia kuoroharjoitusten jälkeen.
-Asuimme aikaisemmin [Oulun] keskustassa, joten harjoituksiin oli lyhyt matka, hän kertoo. Matka kuoroharjoituksiin on nykyään pidempi, ja pitkä on myös Siitosen kuoropolku tuomiokirkon kamarikuoron bassoriveissä. Kymmenen vuotta sitten Siitosen vaimo huomasi ilmoituksen, jossa vasta perustettuun kuoroon haettiin laulajia. Hän vinkkasi siitä miehelleen.
-Kaverin kanssa mentiin koelauluun, yksin en olisi uskaltanut, Siitonen kertoo. Kuoronperustaja Lauri-Kalle Kallunki laulatti kuoroon pyrkijät, ja kaverukset otettiin mukaan remmiin.
-Kuoro lähti liikkeelle hyvällä yhdessä tekemisen meiningillä: mukaan tuli sitoutuneita, innostuneita ja tekeviä kuorolaisia, Siitonen kiittelee. Hänen mukaansa Oulun tuomiokirkon kamarikuoro perustettiin ”musiikillisen nousukauden” aikana.
-Musiikin ja laulun opettaminen oli Oulu seudulla voimakkaassa kasvussa tuolloin. Tämä näkyi siten, että kuorolaulaminen oli nousussa ja täältä [Oulusta] tuli kansainvälisestikin menestyneitä laulun ammattilaisia. Myös yleisö oli kiinnostunut kuoromusiikista, ja konsertteihin saatiin kiitollista kuulijakuntaa.
Suuria ja pieniä kuoroteoksia alusta asti
Syksy harjoiteltiin kovasti, ja kuoro debytoi ensimmäisenä adventtina 2014. Seuraavana keväänä 2015 alkoi kuoron perinne konsertoida kansallisena veteraanipäivänä. Ensimmäiseltä kuorovuodelta Siitosen mieleen ovat jääneet laulut On suuri sun rantas autius sekä Makeasti oravainen. Ohjelmisto koostui siis aluksi yksittäisistä kuorolauluista, mutta jo syksyllä 2015 kuoro esitti W. A. Mozartin Requiemin yhdessä Muhoksen kamarikuoron kanssa.
-Requiem oli tosi merkityksellinen itselle, kun en ollut aikaisemmin laulanut niin isoa teosta, Siitonen pohtii.
Requiemin lisäksi kuoron on perehtynyt J. S. Bachin Jouluoratorion kantaatteihin sekä Johannes Passioon. Isojen ja pienten kuoroteosten haltuunotto kulki rinnakkain kuoron ohjelmistossa tänä syksyyn saakka, jolloin Oulun Tuomiokirkon Oratoriokuoro aloitti toimintansa. Suuret kirkkomusiikkiteokset ovat siis jatkossa "tytärkuoron" heiniä.
Kamarikuoron arvot
Vuosien mittaan laulajien määrä on vaihdellut, ja nykyisistä noin neljästäkymmenestä laulajasta kaksi on ollut toiminnassa mukana alusta asti, Siitonen mukaan lukien. Vaikka kuoron jäsenistö on melkein kokonaan muuttunut alkuperäisestä kokoonpanosta, monet asiat ovat säilyneet.
-Äänenmuodostuksen, laulutekniikan ja soinnin kehittämistä harjoiteltiin heti alusta saakka. Johtaminen oli selkeää: etukäteen tiedettiin, mitä harjoitellaan seuraavalla kerralla. Myös kuoron kulttuuri eli yhteishenki ja hyvällä fiiliksellä tekeminen ovat säilyneet, Siitonen pohtii.
Kamarikuorolla on jotain, mikä poikkeaa monen muun kuoron toiminnasta: omat arvot. Arvot, rohkea vuorovaikutus, sointi ja palvelemisen ilo, ovat perusta kuoron toiminnalle. Kuorossa heittäydytään musiikin tekemiseen, panostetaan laadukkaaseen sointiin ja palvellaan hyvällä mielellä seurakuntaa.
Kuoron toimintakulttuurissa korostuvat myös toisen arvostava kohtaaminen, yhdessä onnistuminen ja hauskuus. Ne vaikuttavat paitsi tunneilmastoon myös siihen, miltä laulu kuulostaa. Siitosen mukaan arvot ovat kamarikuoron vahvuus.
-Arvoihin voisi vielä lisätä yhteishengen ja sydämellä tekemisen, Siitonen summaa.
Kamarikuorolla valoisat näkymät
Kuoro on kehittynyt vuosien saatossa, ja eteenpäin pyritään määrätietoisesti. Siitosen mukaan stemmojen äänittäminen on auttanut kappaleiden omaksumisessa. Kuoroharjoituksista on tullut tehokkaampia, kun kuorolaiset ovat tehneet kotiläksynsä etukäteen.
-Kuorossa on eri ikäisiä, mutta yhä enemmän tulee nuorta, osaavia ja kypsiä nuoria kuoroon. Se osoittaa, että kuorolla on tulevaisuuttaja kysyntää, iloitsee Siitonen.
Kuorolaisten toivekonsertti
Kuoronkymmenvuotista taivalta juhlistetaan 1.12. Oulun tuomiokirkossa klo 15. Konsertissa esitettävät isänmaalliset, jouluiset sekä hengelliset kuoroteokset on koostettu kuorolaisten toiveista sekä vanhoista tuttavuuksista kymmenen vuoden ajalta. Mukana on myös ihan uusia kuorolauluja, esimerkiksi Lauri-Kalle Kallungin säveltämät ja Eero Ervastin sanoittamat Syttyneet lyhdyt on nyt sekä Joulukirkonkellot, rauhaa julistaa.
Siitosentoivelauluna on Toivo Kuulan Rukous, jota kamarikuoro on esittänyt aikaisemminkin. Erityisesti Eino Leinon sanoitus puhuttelee häntä:
”Minä lapsenavanhaksi vanhenin, en nuor’ ole koskaan ollut. Toki kerran keväästä haaveilin,mutt’ haaveet nuo oli hullut.”
-Tämän ajan ihmisellä olisi hyvä miettiä, pitääkö aina olla järkevä ihminen. Onko meillä tilaa olla leikkiviä ihmisiä hulluine haaveinemme, pohtii Siitonen.
Juttu on julkaistu lyhennettynä Rauhantervehdyksessä.
Kuva: Pauli Mutanen
Teksti: Linnea Takkinen
