Talvisena iltana marraskuun lopulla neljä sopraanoa kokoontuu pikkujoulujen viettoon. Kuoronuotitkin ovat mukana, jos vaikka harjoitellaan Bachia. Henriikka Ylikotila on valmistanut herkullista illallista, ja muut ovat tuoneet jotain sen kylkeen.
Myös vuosi sitten vietimme pikkujouluja samalla nelikolla, melkein toisiamme tuntematta. Meistä neljästä vain Tytti Laitinen ja Mia Wuollet olivat tutustuneet toisiinsa ennen kuoroon liittymistä. Sattumalta molemmat hakivat kuoroon syksyllä 2022.
-Kuoron Whatsapp-ryhmästä huomasin, että Miakin oli siinä. Se oli erittäin iloinen yllätys, koska me ollaan jonkun verran oltu samoissa lauluprojekteissa, Tytti kertoo.
-Jep, ja on ollut sitten puhetta, että pitäisi tehdä jotain yhteisiä musiikkijuttuja. Oli kiva lähteä sitten kuoroon, kun tiesi, että siellä on joku tuttu, Mia jatkaa. Myös Henriikka liittyi samana syksynä kuoroon - Linnea Takkinen oli hakenut sinne pari vuotta aikaisemmin serkkutytön houkuttelemana.
Kuoroharjoituksissa ei ole ollut mahdollisuuksia tutustumiselle, mutta sen puitteissa - kuoromatkoilla, harjoitusten jälkeen, tutustumisillassa - on ehditty vaihtaa muutama sananen ja huomata jutun luistavan helposti. Esimerkiksi Vanhassa pappilassa pidetystä tutustumisillasta oli jäänyt Mialle mieleen se, kun ruokapöydän ääressä oli keskusteltu pienellä porukalla (huom. siinä oli meidän lisäksemme toki muitakin)
-Oli niin helppoa jutella, se vaan synkkasi, Mia toteaa.
Henriikka ja Mia asuvat lähellä toisiaan, joten treeneissä on kuljettu samalla kyydillä.
-Sitten siinä kuoromatkalla ollaan juteltu ja tutustuttu paremmin, kertoo Henriikka.
Sama elämäntilanne on yhdistänyt Henriikkaa, Linneaa ja Tyttiä, kun perheisiin oli tullut tai oli tulossa vauva. Tietenkin vauvan odottamisesta ja vauva-arjesta haluttiin vaihtaa ajatuksia. Linnea muistaa esimerkiksi ensikohtaamisensa Tytin kanssa, kun syksyn ensimmäisissä harjoituksissa tämä hoiti parin kuukauden ikäistä pienokaistaan sakastissa. Pitihän se käydä ihailemassa vauvaa!
Kohtaamiset olivat siis lyhyitä, kunnes joku keksi idean tavata harjoitusten ulkopuolella, siis pikkujouluissa Mian luona.
Muistelemme vielä ystävyytemme alkutaivalta, ja harmittelemme, että kuoroharjoituksissa keskitytään 98-prosenttisesti laulamiseen (monelle muullekin kuorolaiselle lienee tuttu tunne, ettei tauoilla ehdi kunnolla vaihtaa kuulumisia).
-Mutta ei meillä voi olla vain tutustumispäiviä, koska ei se vaan toimi. Musiikkiteokset eivät muuten valmistuisi ajallaan, Henriikka muistuttaa, ja jatkaa:
-Se on vähän kakspiippunen juttu. On positiivinen ongelma, että on niin paljon kivoja ihmisiä, joiden kanssa ois mukava jutella enemmän. Se kertoo vaan siitä, että kuorosta on saanu tosi hyviä ystäviä.
Näin on. Kuoroon on tultu ensisijaisesti laulamisen vuoksi. Mutta kuoron oheistoimintakin on tärkeää, ja toisaalta kuorokavereita on syytä tavata vapaa-ajallakin. Kuten nyt!
Juttelemme tulevasta viikonloppusta. Lauantaina on tiedossa intensiivinen kuoropäivä, ja sunnuntaina avustamme adventtimessussa Oulun tuomiokirkossa. Musiikkipuolen messuavustajia tulee olemaan ruhtinaallisesti, sillä laulamme parvella Oulun Tuomiokirkon Katedraalikuoron kanssa. Jumalanpalveluksen urkurina toimii Péter Marosvári, mutta kuoron urkusäestyksistä vastaa Elias Niemelä. Kanttorina on Lauri-Kalle Kallunki, ja kuoroja johtaa Henna-Mari Sivula.
-On virkistävää olla eri kuoronjohtajan opissa, Tytti pohtii. Vaikka kummallakin kuoronjohtajalla on samantyyppinen näkemys äänenmuodostuksesta, toiselta voi saada uusia vinkkejä tai eri näkökulmia laulamiseen.
Sunnuntain adventtimessussa laulamme jouluista musiikkia. Gunnar Wennerbergin Psalmi 24 (Tehkäät korkeiksi portit) on tuttu kuorolaisille viime vuoden ohjelmistosta. Viime vuonna Henna-Mari lauloi teoksen soolo-osuuden, ja nyt sen laulaa Lauri-Kalle. Händelin juhlava ja mahtipontinen Hallelujah-kuoro on niin ikään tuttu kaikille.
-Mukava laulaa sitä pitkästä aikaa, kertoo Mia, joka on laulanut sitä lukioikäisenä kotimaassaan Yhdysvalloissa.
Piae cantiones -laulukokoelmaan kuuluvat Ave maris stella ja Psallat scholarum concio lauletaan a cappellana eli ilman säestystä, ja ne ovat sanalla sanoen "ihania". Haastavampi, Selim Palmgrenin Rauhanruhtinas on varmasti hieno, kunhan kaikki ovat oppineet laulamaan sen oikein. Messuohjelmistoon on varattu harjoitteluaikaa suunnilleen parin kuoroharjoituksen verran, joten kotiläksyjä on pitänyt tehdä kotonakin. Vaikka harjoitusaika on lyhyt, ollaan messuun menossa hyvillä mielin.
-Henna-Mari sanoi ihanasti, että äänen koti on sydämessä, kertoo Henriikka.
-Lauletaan sitten väärillä sävelillä suoraan sydämestä, Tytti sanoo pilke silmäkulmassa.
