Soili Pelttari on laulanut tuomiokirkon kamarikuorossa noin kolme vuotta.
”Kuoro on harrastuksena mahtava, sillä nautin musiikin tekemisestä ja kuuntelemisesta. Harrastusmuotona kuorotoiminta vaatii sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä.”
Keväällä 2021 kuoro ei päässyt kokonaisuudessaan kokoontumaan koronajärjestelyjen vuoksi, mutta nyt laulamisesta on saatu nauttia tavalliseen tapaan. Kirjanpitäjänä työskentelevälle Soilille harrastukseen pääseminen vaatii suunnitelmallisuutta: ”maanantait, jolloin harjoittelemme, on itselläni usein viikon kiireisin työpäivä ja joudun joka maanantai joustamaan jostakin, että ehdin harjoituksiin. Sinne on kuitenkin aina mukava saapua.” Kuoron yhteisöllisyys on muutakin kuin laulamista. ”Nautin kuorokavereiden seurasta ja pikaisista kuulumisten vaihtamisesta.”
Soili pohtii kirkkoympäristön merkitsevän paljon harrastukselle. ”Harjoittelemme pääsääntöisesti Oulun tuomiokirkossa, ja tämä juhlava paikka on osatekijänä tunteesta, että pääsen hetkellisesti irrottautumaan arjen asioista. Tulkitsemme tuttujen virsien lisäksi suuria teoksia suurissa kokoonpanoissa, ja merkityksellistä on se, että seurakunnassa yleisöä ei rajata yhteiskunnallisen aseman tai varallisuuden perusteella.
"Kirkon ovella ei kysytä tai tarkisteta, onko jäsenmaksu maksettu.”
Soili kertoo pääsevänsä adventtimessun myötä joulun odotukseen. Mieluisimpia joululauluja hänelle ovat ne perinteiset joululaulut. ”Ne vievät takaisin lapsuuteen, lapsuuden kodin tunnelmaan tai kyläkoulun vuosittaisen joulukuvaelman muistoihin.”
Kuorolaiset pääsevät laulamaan ensimmäisen adventin messussa riemullista adventin ajan musiikkia. Toivomuksena on, että kuoron muutkin esiintymiset toteutuvat, sillä onhan joulun aika kuoromusiikin juhlaa.
