Joulu lähestyy, ja pian saadaan kuulla Oulun tuomiokirkossa J.S. Bachin säveltämästä jouluoratoriosta kolme ensimmäistä kantaattia, mikäli konserttisuunnitelmat toteutuvat. Musiikin sanoma mukailee jouluevankeliumia, joka lääkärintyöstä eläköityneelle Juha Mäntymaalle, on ollut tärkeä osa joulua jo varhaislapsuudesta saakka.
”Jouluevankeliumi luettiin aattona aina jouluaterian aluksi. Ensiksi laulettiin enkeli taivaan -virrestä kaksi ensimmäistä säkeistöä, minkä jälkeen luettiin jouluevankeliumi. Lopuksi laulettiin virren viimeinen säkeistö, Nyt Jumalalle kunnia."
Virren 21 melodia toistuu myös Bachin jouluoratoriossa. ”Bachin jouluoratoriohan on Luukkaan jouluevankeliumi kaikkein jalostuneimmassa muodossa! Toki siinä käsitellään Jeesuksen syntymän ajan tapahtumia laajemminkin kuin Luukkaan evankeliumin alkuosassa.”
Kirkollinen musiikki on kulkenut suvun perintönä. Isoisä Juho Mäntymaa toimi aikanaan Tuiran seurakunnan kanttorina, ja Pekka Mäntymaa, Juhan setä, on toiminut kanttorina Tuiran kirkossa sekä Oulun tuomiokirkossa. Juha liittyi jo alle parikymppisenä Matti-veljensä kanssa Pekka Mäntymaan johtamaan Tuiran Kamarikuoroon. Sen jälkeen hän on laulanut useassa kuorossa ja kahdessa kvartetissa.
Veljensä houkuttelemana Juha liittyi Oulun tuomiokirkon kamarikuoroon talvella 2015. Hän on siis ollut mukana melkein alusta asti, ja on viihtynyt. ”Näin tasokkaassa kuorossa on ilo laulaa. Saa tuntea kuuluvansa tähän joukkoon, ja kuorolaisten arvot tuntuvat olevan paljolti samantyyliset kuin omani. Sieltä löytyy tosi musikaalisia, hyviä laulajia ja taitava johtaja. Tunnelma on iloinen, huumoripitoinen ja ystävällinen.” Kuoron harjoituksista on jäänyt mieleen hauskoja muistoja: ”hymyn huulille saa useinkin aika hersyvä dialogi johtajan ja kuoron välillä. Varsinkin silloin, kun kaikki ei mene ihan nappiin! Hyväntahtoista naurua on saatu näistä.”
Juha kiittelee esiintymisten monipuolisuutta ja sitä, että ohjelma on vaativaakin. Bachin jouluoratorio on kirjoitettu sävelalaltaan melko korkeaksi, ja haastetta riittää bassoillekin. ”Välillä käy vähän sääliksi sopraanoita ja tenoreita, joilla sävelkulku menee tosi korkealle. Kun oma ääniala ei yllä baritonikorkeudelle, olen omalta osaltani ratkaissut asian ääntä ohentamalla. Nopea kuviolaulukaan ei ole bassolle kovin luontaista. Johtajamme Lauri-Kallen ohje painottaa tahtien ”ykkösiä” onneksi tekee kuvioiden laulamisesta helpompaa.”
Kerran aiemmin Juha on laulanut jouluoratoriota tuomiokirkon kamarikuoron mukana. Tällöin teoksesta esitettiin kaksi ensimmäistä osaa. ”Olen pohtinut, millainen tunnelma on ollut ensimmäisen jouluoratorion esityksessä vuonna 1735, ja olen mielikuvituksessani yrittänyt päästä siihen mukaan. Luulen, että tunnelma oli samanlainen kuin silloin, kun itse olin mukana laulamassa: iloinen ja hyvin juhlallinen, valoisa! Olihan musiikki sama silloinkin.”
Oliko Bachin ajan kuorolaisille sitten teoksen laulaminen yhtä haastavaa kuin nykypäivän ihmiselle?
Juha arvelee, että ”300 vuotta sitten laulajilla oli pienemmät äänihuulet. Olivathan he useita kymmeniä senttejä lyhyempiäkin. Korkealta laulaminen oli siksi heille ehkä luontaisempaa.”
Esityksissä tunnelma on merkityksellisintä: ”Kaikkein paras palkinto uurastuksesta on se, kun yleisö on saanut hyvän, koskettavan kokemuksen. Silloin aina tulee itselle ja varmasti muillekin kuorolaisille olo, että kyllä kannatti harjoitella.” Toivottavasti pääsemme nauttimaan Bachin sävelistä lauantaina 18.12.
