Oulun tuomiokirkko täyttyy keväisestä ja isänmaallisesta musiikista veteraaninpäivänä. Viime vuonna kamarikuoron perinteisen konsertin korvasivat musiikkivideot, mutta nyt ilo päästä laulamaan yleisölle livenä, Katedraalikuoron kanssa.
Konsertissa kuullaan pääosin kuoromusiikkia, mutta mukaan mahtuu myös urkutaiteilua sekä musisointia vahvistetun naiskvartetin voimin. Kamarikuorolainen Heli Moilanen on sovittanut naiskvartetille kaksi tuttua laulua, Kevätlinnuille etelässä ja Ilon ääni ihanainen (Leivolle), jotka kuullaan konsertissa.
-Jos tiedän kokoonpanon etukäteen, usein musiikillinen perusidea alkaa soida päässäni lähes valmiina, Heli kuvailee laulun sovittamista.
-Kevätlinnuille etelässä -laulun sovitin pienelle kaveriporukalle, ja lopputulos olis ollu erilainen, jos se ois tarkotettu sekakuorolle.
Vaikka laulun sovittamisessa oli omia haasteitaan, lopputulos syntyi yllättävän helposti.
-Kevätlinnuille etelässä -laulun pianosäestys on vahvasti korvassa, joten ensin piti vääntää siitä, kuinka paljon mukailee säestyksen sointujen harmoniaa.
Halusin pitää laulussa mukana jotain tuttua, mutta tuoda siihen myös jotain raikasta ja uutta niin, että se olisi laulullisestikin helppo toteuttaa. Sävelmä itsessään ohjasi lauluun tekemiäni ratkaisuja.
Usein valmis sovitus ei olekaan valmis, vaan se vaatii muokkaamista ennen lopullista versiota. Kevätlinnuille etelässä on tästä poikkeus Helin sovituksissa.
-Kaveriporukalla esitettiin se ekan kerran kerran kuoroharjoituksissa ”taukomusiikilla”. Laulu tuntui heti valmiilta ja se kuulosti siltä ku piti kuulostaakki. Sen laulun kohalla se joku alkuperäinen visio oli muotoutunut valmiiksi, mikä on melko poikkeuksellista mun sovituksille. Usein tekee mieli viilata aina "vielä vähäsen", Heli analysoi.
Kuoronjohtaja piti sovituksesta, ja pyysi laulajia esittämään sen veteraaninpäivänä konsertissa vahvistetulla kvartetilla. Kylkiäisiksi oli hyvä ottaa jokin toinenkin laulu. Joseph Haydnin Ilon ääni ihanainen valikoitui Kultaisesta koululaulukirjasta. Kepeämpänä ja sävelkieleltään iloisempana se tuntui hyvältä valinnalta edellisen laulun rinnalle.
-Se oli siitä mielenkiintoinen [sovittamis]työ, että miten saada omaan korvaan kuulostavasta ikivihreästä koululaulusta tähän päivään ja käyttötarkoitukseen sopiva laulu. Sellainen vakavasti otettava, Heli nauraa hersyvästi.
Haastetta toi se, että kolmen säkeistön välille piti saada jotain vaihtelua. Lopputuloksena toisessa säkeistössä cantus firmus eli päämelodia siirtyy välillä matalimpaan alttoon.
-Siitä tulee lauluun erilainen sävy.
Usein säveltäjän ajatellaan liittävän teoksiinsa esimerkiksi ajatuksiaan tai kokemuksiaan. Helin mukaan Kevätlinnuille etelässä ei kuitenkaan ollut hänelle kovin merkityksellinen alun perin, mutta sovittamisprosessin myötä sen merkitys on muuttunut.
-Nyt liitän siihen Ouluun muuton ja ystävyyssuhteet. Moilanen tuli kamarikuoron alttoriveihin viime syksynä muutettuaan Kuopiosta Ouluun.
Musiikki on ollut 31-vuotiaan Helin elämässä aina: lapsuudenkodin sähköurut saivat hänestä uskollisen leikkikaverin heti, kun hän oli yltänyt niiden koskettimille.
-Leikin sähköuruilla, keksin lentokoneääniä ja niin edelleen. Opettelin ite soittamaan korvakuulolta, ja soitin virsien säestyksiä juuri niin miltä ne kuulosti CD:llä soitettuna.
Käännekohta musiikin tekemiseen tuli kuitenkin nykyisen kuoronjohtajan, Lauri-Kalle Kallungin myötä.
-Lapsena käytiin kirkossa, ja kerran Lake soitti siellä urkuja improvisoiden ja tehden omia soinnutuksia. Ymmärsin, että virsiä voi soinnuttaa itse, ja siitä se sitten lähti.
Toisena musiikillisena käännekohtana voisi pitää viime syksyä, kun Heli aloitti Oulun ammattikorkeassa musiikkipedagogilinjalla. Ennen musiikkipedagogin opintoja Heli oli nimittäin ehtinyt valmistua vaatetusalan artesaaniksi, ja onpa hän työskennellyt sairaalan osastosihteerinäkin. Pääaineena hänellä on laulu, ja opintoihin sisältyy kirkkomusiikkiopintoja sekä urkujen ja pianonsoiton opiskelua. Kuitenkaan musiikin tekemiseen ei ole tarvittu opintoja sinänsä.
-Aiemmin tein jotain teoriaopintoja konservatoriolla, mutta musiikki ja tekemäni sovitukset ovat tulleet itestään.
Oon kuulonvaraisesti kulkenu muusikon taipaleella, korva kertoo mitä pitää tehdä ja tosi monesti se on oikeessa. Oon kuunnellu paljon musiikkia pienestä asti, sieltä on tarttunut ”säännöt” musiikinteoriasta ja sointujen kulusta.
Nyt ympyrä ikään kuin sulkeutuu, kun Lauri-Kalle on pyytänyt Helin sovituksia osaksi konsertin ohjelmistoa.
-Koen sen luottamuksen ja kunnianosoituksena kuoronjohtajalta. Vaikka minä oon vaa yksi pieni pisara kuoron meressä, tuntuu aika isolta jutulta se, että tietyn statuksen omaavassa kuoron konsertissa on niitä omia sovituksia. Se vahvistaa sellaista omaa muusikon identiteettiä, että ”nämä on jotaki!” Pohtii Heli. Omista töistä saa ja pitääkin olla ylpeä!
Heli on tehnyt useita sovituksia, ensimmäiset opistovuonnaan Jämsän Kristillisessä kansanopistossa. Mainittakoon myös eräs työpäivä sairaalan kansliassa, kun tylsistynyt osastosihteeri teki sovituksen erääseen joululauluun. Inspiraatioon on siis tartuttava, kun se tulee.
Piano ja musescore-tietokoneohjelma ovat kovassa käytössä sovituksia tehdessä, joten Heli odottaa aina innolla sitä, että pääsee kuulemaan tuotoksiaan elävänä musiikkina. Sovitus rakentuu monista pienistä jutuista, joista muodostuvan kokonaisuuden kuulee lopulta parhaiten oikean ihmisäänen tai soittimen tuottamana. Kun sitten kuulee, kun nuotit lauletaan ulos paperilta, se on kuin poimisi pieniä kirsikoita kakun päältä, naurahtaa Heli.
Entäs sitten sävellystyö?
-Maailmassa on jo valmiiksi niin hienoja melodioita, että ne inspiroivat mua. Eli laulujen sovittaminen on mun juttu, vaikka kyllä sävellyksiäkin on syntynyt.
Haastatteluhetkellä konserttia varten on vielä hyvin harjoitusaikaa.
-On mukavaa tehdä musiikkia yhdessä, joten odotan innolla konserttia. Varsinki sitä, kun päästään tuomiokirkkoon laulamaan. Siellä on hyvä akustiikka!
Oulun tuomiokirkon kamarikuoro ja Oulun Tuomiokirkon Katedraalikuoro pitävät Keväisenkuorokonsertin Oulun tuomiokirkossa kansallisena veteraaninpäivänä 27. 4. klo 19. Kuoronjohtajana on Lauri-Kalle Kallunki, ja urkuja soittaa Jaakko Tyni. Luvassa on suomalaisia ja isänmaallisia lauluja, sellaisia, jotka tuovat iloa, vetoavat kuulijan tunteisiin ja sopivat keväiseen iltaan.
Kuvat: Mari Liukkonen
Teksti: Linnea Takkinen
Teksti on julkaistu lyhennettynä Rauhan Tervehdyksessä.
