Oulun tuomiokirkon kamarikuoron viimeiset kevään esiintymiset ajoittuivat huhtikuun viimeiselle viikonlopulle: lauantaina 27.4. pidettiin konsertti, ja seuraavana aamuna saimme avustaa jumalanpalveluksessa. Iris Moilaselle, 42, viikonloppu oli täynnä musiikkitapahtumia, sillä kamarikuoron lisäksi hänellä oli ohjelmaa työn puolesta.
-Olimme oppilaiden kanssa esiintymässä Muistojen ilta -konsertissa, joka päättyi puoli kahdeksalta, hän kertoo. Iris johti konsertissa kaksi kappaletta, ja yleisössä oli muun muassa sotaveteraaneja ja kaupungin johtoa. Ei mikään pikkujuttu siis. Kiire tuli kamarikuoron konserttiin!
-Henkihieverissä tulin keskustaan, ja Laken [Lauri-Kalle Kallunki] kans oli sovittu, että tuun myöhemmin mukaan. En missään tapauksessa halunnu jättää kuoronkonserttia välistä, ja oli aivan superihana tulla laulamaan!
Kuorokevät on ollut suhteellisen kevyt, sillä nyt kuoromme ei ole harjoitellut mitään suurta teosta.
-Konsertissa oli kevyempiä lauluja, joista nautin ihan hirveästi, alttoa laulava Moilanen fiilistelee. Kenraaliharjoitukset jäivät häneltä välistä, mutta kotiläksyt oli tehty ja ohjelma oli harjoiteltu omalla ajalla. Muutama muutos oli tullut ”käsikirjoitukseen” vielä viimeisissä harjoituksissa, joista hän ei tiennyt mitään.
-Laulaessa huomasin, että kappas, täällä on tämmönen juttu, Iris naurahtaa.
Konsertin jälkeen Iris suuntasi kuorokaverin Sääskilahden Marin kanssa vielä iltateelle.
-Saimme fiilistellä konserttia ja juhlatunnelmaa vielä kahdestaan, sillä monesti kotiin mentäessä arki tuli saman tien vastaan, kertoo Iris. Hän ja Mari ovat paitsi pitkän linjan kuorolaisia myös kurssikaverit yliopistoajoilta, kun opiskelivat luokan- ja musiikinopettajiksi.
-Yhtä aikaa saatiin myös opiskelujen aikana vauvat, Iris muistelee.
Lauantain musiikkitapahtumat tuntuivat Iriksellä sunnuntaiaamun messussa, mutta pois hän ei jäänyt siitäkään.
-Kun alan johonkin, haluan olla mukana sataprosenttisesti enkä vain silloin kuin huvittaa. Esimerkiksi maanantain harjoituksiin meno tuntuu monesti raskaalta, mutta se on terapeuttista. Aina sieltä tulee ihana olo.
Messun jälkeen Iris yllättyi iloisesti tavatessaan omat vanhempansa kirkkokahveilla. He olivat tulleet 80-vuotiaiden kutsujumalanpalvelukseen, mistä tytär ei ollut tiennyt mitään.
-Kävi ihana tuuri, että se sattui tähän kuorojuttuun. Huomaa, että se oli isälle ja äidille tärkeää, kun oma lapsi oli laulamassa.
Kaukovainiolla lapsuutensa asunut Iris on ehta oululainen. Musiikki on juurtunut häneen pienestä pitäen, sillä paitsi että hän on musiikkiluokan kasvatti, hän on myös soittanut pianoa konservatoriolla sekä laulanut pienestä pitäen monissa kuoroissa. Konservatorio-opintojen jälkeen musiikillinen mitta tuntui tulleen täyteen.
- Ajattelin, etten koskaan aio musiikinopeksi. Olin muissahommissa useamman vuoden ennen kuin palasin musiikin pariin, Moilanen kertoo.
Älä koskaan sano ei koskaan... tai sitten tauko musiikista teki vain hyvää, sillä kolmikymppisenä hän aloitti luokan- sekä musiikinopettajan opinnot Oulun yliopistossa. Valmistuttuaan hän työskenteli musiikkiluokanopettajana Tuirassa seitsemän vuoden ajan, kunnes syksyllä 2023 aloitti työt nykyisessä työpaikassaan, Teuvo Pakkalan koululla.
Moilanen on musiikkiluokanopettaja, mikä tarkoittaa sitä, että hän saa työssään muuntautua luokanopettajasta orkesterin- ja kuoronjohtajaksi sekä musiikinteorian opettajaksi. Myös hänen kolme lastaan ovat musiikkiharrastuksissa mukana. Vastapainoa kaikelle musiikille tuo salilla treenaaminen muutaman kerran viikossa.
-Elämä pyörii omien sekä lasten musiikin ja liikuntaharrastusten ympärillä, Iris summaa.
Iriksen konserttiviikonloppu kuvaa luultavasti hyvin musiikinparissa työskentelevän elämää: välillä esiintymiset pakkautuvat samoille päiville, ja kiirettä pitää.
-Elämä on näin ruuhkavuosina aika hektistä niin töissä kuin kotona. Se pisti miettimään, että haenko oratoriokuoroon, Iris avaa ajatuksiaan. Projektikuoron plussat menivät miinusten edelle: oratoriokuorossa on orkesteri mukana, ja isot teokset haastavat enemmän kuin kuorolaulut.
-Ajattelin, että haluan olla mukana, jos annetaan se mahdollisuus. Nyt tuntuu tosi kivalta, kun pääsin mukaan siihen.
Kuoroharrastus on Irikselle paitsi henkireikä myös inspiraation lähde omaan leipätyöhön.
-Omaan työhön saa paljon, kun pystyy seuraamaan Laken työskentelyä ja orkesterin toimintaa. Lake on niin taitava! Iris kehuu.
Salibandyjoukkueessa kilpaurheilua harrastanut Iris on tottunut kovaan treeniin suoraan palautteeseen.
-En koe yhtään, että Lake vaatii kuorolta liikaa, päinvastoin viime hetken tiukat treenit ovat tuottaneet eniten tulosta ja niitä saisi olla enemmän, Iris pohtii. Hän vertaa kuoroa joukkuepelaamiseen: joukkuetta ei petetä, vedetään yhtä, ollaan yksi porukka. Pieni vivahde-ero niissä kuinkin on.
-Jos teen virheen sählyssä, siitä kärsii joukkue, mutta kuorossa se virhe ei näy samalla tavalla. Siksi varmaan tykkäänkin enemmän kuorolaulusta kuin yksinlaulusta, Iris päättelee. Hän pohtii itsekriittisyytensä johtuvan taustastaan pianonsoittajana.
Iriksen mukaan kuoro on kehittynyt niiden seitsemän vuodenaikana, kun hän on ollut mukana.
-Siihen on vaikuttanut myös se, että kuoroon on tullut laulajia, jotka opiskelevat musiikkia tai ovat muuten sen kanssa tekemisissä työssään tai vapaa-ajalla. Muutkin uskaltavat enempi, kun on useampi vahva laulaja stemmassa. Nykyään lauluihin on tullut myös tulkinnallisuutta enemmän.
Nuoteista olisi hyvä päästä irti, jotta tulkinnalle olisi tilaa – tämän Iris huomasi lauantain konsertissakin.
-Joissakin lauluissa olimme vähän turhan paljon kiinni nuoteissa. Mitä enemmän päästään irti nuoteista, sitä enemmän musiikille pystyy antautumaan.
Kuorokausi taputellaan päätökseen toukokuun ensimmäisenä maanantaina. Iriksellä on vielä oppilaiden kanssa konsertteja sekä esiintymisiä tulossa tälle keväälle, minkä vuoksi kesätauko harrastuksiin on tervetullut.
-Kuorokauden päätös on aina yhtä ihana. Siellä vedetään vuoden tapahtumat yhteen, lauletaan, syödään ja vietetään aikaa kuorokavereiden kanssa. Meiltä on ehkä tulossa pieni kvartettiesitys, saa nähdä miten käy!
Teksti: Linnea Takkinen
Kuvat: Isabella Moilanen
