Sopraanoa laulava Aletta Juujärvi valmistautuu jouluoratorion konserttiin. Musiikki on tuttua ennestään, sillä kaksi vuotta sitten hän oli mukana esittämässä teosta. ”Siitä jäi kyllä tosi hyvät muistot. Olin innoissani, kun pääsin mukaan laulamaan tollasta isoa kirkkomusiikkiteosta!”
Aletta liittyi kuoroon kirkkomusiikkia opiskellessaan, kun hänen alansa opiskelijoilla oli yhteisprojekti tuomiokirkon kamarikuorossa. ”Viihdyin niin hyvin harjoituksissa ja tykkäsin Laken tavasta johtaa kuoroa, että päädyin sitte laittamaan johtajalle viestiä, pääsisinkö mukkaan kuoroon.”
Kuorosta on sittemmin tullut tärkeä osa Aletan arkea – hän on mukana jo viidettä vuotta. ”Täydestä opiskeluarjesta on ihana päästä kuoroon, missä saa hetkeksi unohtaa kaikki vastuut ja huolet. Niistä harkoista vaan saa virtaa koko viikkoon. Yhdessä laulaminen tuntuu jotenki tosi voimaannuttavalta, se on vaa jotenki niin siistiä olla mukana tekemässä yhessä hienoja harmonioita.”
”Tosi hyvä yhteishenki, kannustava ja lämmin ilmapiiri” ovat sanoja, joilla Aletta kuvailee kuoroa.
Pääasiassa kuoronjohtajana toimii Lauri-Kalle Kallunki, mutta kamarikuoron ja katedraalikuoron yhteisharjoituksissa myös Henna-Mari Sivula ohjaa äänenmuodostusta. Aletta arvostaa sitä, että ”kuoronjohtajien vaativassa, mutta lämpimässä ja huumorintajuisessa ohjauksessa pääsee kehittämään omaa laulua. Sitä joutuu koko ajan kyseenalaistamaan ja tunnustelemaan omaa laulutapaa, mikä on hirveän kehittävää pitemmän päälle.”
Bach ei päästä kuorosopraanoja helpolla: ”On paljon erilaisia nopeitakin kuvioita ja liikutaan aika paljon korkealla, siinä riittää kyllä harjoittelemista loputtomiin. Mutta se on myös tosi palkitsevaa päästä mukaan tekemään niin hienoa kokonaisuutta muiden kuorolaisten, orkesterin ja solistien kanssa.”
”Bachin sävellykset kuvaa upeasti tekstien sisältöä, sitä jotenkin tuntuu että pääsee ite mukaan elämään niitä joulun tapahtumia jouluoratorion kautta."
Yksi lemppariosani on Lasset uns nun gehen. Siinä jotenki niin selvästi tulee se paimenten vuoropuhelu ja ihmettely siitä, mitä nyt on tapahtunu”, pohtii Aletta. Kyseinen osa on oratorion komannessa kantaatissa, numero 26. ”Toinen lemppari on se kolmannen kantaatin alttoaaria Schlieβe, mein Herze. Se on niin kaunis.” Konsertissa kyseisen aarian laulaa Henna-Mari Sivula.
Tällaisen kuoroteoksen esittäminen on mahtava kokemus. ”Oon kiitollinen, että saan olla mukana tässä”, iloitsee Aletta.
